Tietoa blogista ja kirjoittajasta

Blogini availee ovia erilaisiin aiheisiin esitystaiteen ammatillisella kentällä ja harrastajayhteisöissä.
Lausumisen näkökulmasta lähden, en tiedä vielä minne se vie.

Kirjoitan
runoista ja niiden esittämisestä/runokirjoista ja niiden tekijöistä/traditioista ja uusista virtauksista.

Kirjoitan
esittävän taiteen ammattilaiskentästä ja harrastajista, myös teatterikasvatuksesta, teatterista ja erityisesti sen mahdollistamasta matalan kynnyksen osallistumisesta,
yhteisöllisyydestä/yhteiskehittelystä ja taiteessa kohtaamisen lumosta.

Kirjoitan
kevein vedoin esiintymisestä, sen iloista ja haasteista/vuorovaikutuksesta, kohtaamisesta,
läsnäolosta. Juttuja arjesta tai syvempiä huomioita.

Marjo Ventola Yöni ilman unta -runoesityksessä
Yöni ilman unta -runoesityksestä, kuva: Tero Ruukki

Minusta

Olen teatterialan kouluttaja, nyt eläkkeellä. Työvuosina soveltava teatteri oli ja on moninainen ja ihana uusien draamallisten elämysten paikka. Opiskelijat tulivat sekä teatteri- että kasvatus- ja sosiaalialalta. On mukava seurata taiteen ja kulttuurisen hyvinvointityön alueiden kehitystä, jossa lähtökohtana on, että taide kuuluu kaikille. Osallistavat työmuodot johdattelevat kohtaamaan toisia ihmisiä ja ryhmiä suojatulla kerrontapaikalla. Pysähdytään kuulemaan toisiamme ja ympäröivää
maailmaa.

 

Myös perinteikäs suomalainen vapaa sivistystyö ilahduttaa. Työvuosina näin sen vaikuttavuuden. Nyt ehdin itsekin nauttia opistojen ja ryhmien palveluista. Kansan- ja kansalais- sekä työväenopistot, eri taiteenalojen perusopetus tai lukuisat paikalliset harrastajateatterit osoittavat vapaan sivistystyön merkityksen ihmisten arjessa.

 

Eläkevuosien alkaessa siirryin teatterista runouteen ja ohjaajuuden rinnalla vahvistin esiintyjyyttäni juuri vapaan sivistystyön ryhmissä. Suomen Lausujain Liiton toiminnassa tutustuin suomalaiseen lausujayhteisöihin, alan perinteisiin ja uusiin virtauksiin. Oman lausuntaesityksen kanssa kierrellessä, olen saanut samalla mahdollisuuden tutustua paikallisiin lausujiin. Se on ollut
innostavaa. Olen huomannut, että tutut runot herättävät muistoja ja tunteita kuulijoissa, vaikka runo olisi jo ehtinyt unohtua. Mielelläni esittelen myös uudempaa suomalaista runoutta ja niiden tapaa lähestyä tämän ajan kuulijalle tärkeitä aiheita.


Koulutuksesta: FM, Tampereen yliopisto/Teatteritaiteen lisensiaatti, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu/lisäkoulutusta lukuisilla kursseilla/Ammatillinen opettajakoulutus HAMK.
Soveltavan teatterin ja teatterikasvatuksen alan kansainvälisiä yhteistyöprojekteja.
Olen Suomen Lausujain Liiton taiteilijajäsen.
Harrastuksia: Kirjat, Nykytanssi, jooga, elokuvat