lokakuu 2022

Sateinen marraskuun ilta saaristossa, pienellä saarella. Odottelen vanhan talon eteisessä ja katselen ikkunasta polkua, jonka talonväki on valaissut lyhdyillä vieraiden tulla. Tämän muistan, ajattelen. Kohta astun salin puolelle lausujana aloittamaan runoesitystä Yöni ilman unta. Yksi tapahtuman mahdollistajista, Kaarina Karjula toivottaa katsojat tervetulleiksi. Yleisössä on melkein kaikki saaren asukkaat, kai yhdeksän.  Muut ovat tulleet lossilla Nauvon pääsaarelta. […]